Kuka olen?

kuva: SunKuvaPhotography
@sun_kuva

Kalenteri kertoo, että kohta juhlitaan tämän ladyn viisikymppisiä. Henkinen ikä taitaa laahata pahasti perässä kalenteri-ikään nähden. Olen seksuaaliterapeuttiopiskelija, seksuaalineuvoja sekä Amor -mielihyvätuotteiden esittelijä. Päätyöni on järjestökentällä. Elämääni rikastuttavat kolme aikuista lastani, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä eniten. Olen saanut kokea heidän kauttaan kärsivällisyyttä, huutamista, pakahduttavaa onnea, ylpeyttä, kyyneliä, huolta ja pelkoa. Nämä ihme pallerot ovat jokainen ihania omia persoonia ja kulkevat vahvasti omia polkujaan. 

Synnyin Lappeenrannassa vanhempieni ensimmäiseksi ja ainoaksi lapseksi. Lapsuuteni rakkaimmat kesämuistot ovat Etelä-Karjalasta Saimaan rannoilta, jossa vietin päivät serkkujeni ympäröimänä. Lapsuuteni kesiin kuuluikin Saimaassa polskuttelu ja talviin pilkkiminen. Kalastus oli isälleni tärkeä harrastus ja hän otti minut usein mukaan pilkkireissuille. Olinkin isän tyttö. Isäni oli alkoholisti, joka varjosti lapsuuttani. Varsinkin teini-iässä isän ongelmat kasvoivat ja lapsuuden kodin ilmapiiri oli tukahduttava, joskus jopa pelottava. Perkeleen viinan piru pyöritti kotiani ja vei vanhempien vanhemmuuden. Hyvin nuorena opinkin itsenäiseksi ja pärjääväiseksi tytöksi.

Lapsena olin hyvin vilkas ja kekseliäs tyttö, joka rakasti kyläilyä ja autoilua. Aina piti olla jonnekin menossa. Paikallaan oleminen oli myrkkyä ja saattaa olla, että muutaman kerran karkasin leikkipuistoon karuselliin pyörimään tylsyyttä pakoon. Koulu oli yksi puuduttava elämänvaihe. Paikallaan pysyminen oppitunnin ajan oli ensimmäinen haaste. Ensimmäisistä kouluvuosista muistan urheilukisat ja tekniset käsityötunnit. Olin hyvä juoksemisessa ja aivan paska hiihtämisessä. Muistan eräät juoksukilpailut, joihin osallistuin korkokengissä. Olin unohtanut kyseiset urheiluskabat ja kouluun saapuessa selvisi, että nyt kisataan. Tulin juoksukilpailussa toiseksi häviten voittajalle vain sadasosasekunnin. Siinä jos missä oli talenttia!

Neljännellä luokalla minulla todettiin lukihäiriö ja lukemaan opin vasta kevätlukukauden aikana. Tulin kiusatuksi ja oppijana itsetuntoni oli nollissa. Häpesin lukutaidottomuuttani, mutta opin erilaisia kikkoja, miten selviytyä koulusta tajuamatta mitä siellä oikein tapahtui. Minulle koulu oli yhtä kuin liikuntatunnit ja kaverit. Yläasteelle siirryttäessä alkoikin identiteetin etsiminen; kuka olen ja mitä haluan olla?

Pirskahtelevaisuuteni ja intohimoinen elämänhaluni vievät minua erilaisiin seikkailuihin ja kokemuksiin, joita on tarkoitus tuoda blogissa esille. Blogissa nostan puheeksi sinkkunaisten kokemuksia elämästä, ihmissuhteista, ystävyydestä, tunteista, seksistä, seksuaalisuudesta, halusta, intohimosta, yksinäisyydestä ja peloista. Tavoitteena on rikkoa tabuja ja herätellä lukijaa pohtimaan omia asenteita ja tuoda toivon kipinää sille, joka kipuilee elämässään. Tavoitteena on myös tuoda lukijalle ripaus iloa, naurua ja hauskuutta. Toivottavasti tässä onnistun.

Tervetuloa matkalle, jonka päämäärä on tuntematon!