Elämässä on paljon isoja kysymyksiä sekä mysteerejä. Miksi pesukone syö aina toisen sukan? Miksi aina tulee valinneeksi sen kaupan hitaimman kassajonon? Miksi krapulassa panettaa vietävästi?
Siinä sitä sängyssä makaa tukka sekaisin, tukan näyttäessä variksen pesältä, meikit tyynyliinassa, haiset vähintään persehieltä tai kuolleelta rotalta ja suussa maistuu kissan paska. Päätä särkee ja jyskyttää. Vatsassa kiertää aamuyön pizza, illan skumpat ja elämänvalinnat. Samaan aikaan sydän hakkaa miljoona kertaa sekunnissa luvaten kohta irtaantua rinnasta. Mieleen hiipii morkkis ja häpeä kolkuttaa korvan takana, kun illan muuvit palautuvat pikkuhiljaa mieleen. Lupaat itsellesi, ettet koskaan ikinä enää juo. Ainoa järkevä päätös on nyt juoda limua ja levätä. Mutta ei. Jostain syvältä ihmisyyden pimeyden ytimestä nousee aivan toisenlainen värinä ja värikkäämpi ajatus. Tekisi mieli kunnon jynkytystä. Panettaa niin, että järki sumenee. Kuulostaako tutulta?
Ilmiö on varsin yleinen. Tälle ilmiölle pitäisikin antaa oma nimi. Krapulakiima. Se hämmentävä olotila, jossa ihminen on samaan aikaan täysin toimintakyvytön ja aivan loppu, mutta samaan aikaan valmis voittamaan vuoden rakastaja palkinnon. Tässä olotilassa sitä on valmis lähettämään viestin ihmiselle, jolle ei selvinpäin koskaan lähettäisi. Viestisormi on herkkänä laittamaan viestiä ihan jokaiselle entiselle hoidolle, puolitutulle, puolitutun tutulle tai yleisesti kenen yhteystiedot sattuvat löytymään puhelimesta.
Miksi näin tapahtuu? Selitys löytyy osittain aivoista, jotka yrittävät epätoivoisesti korjata edellisen illan kemiallista kaaosta. Alkoholi nostaa hetkellisesti mielihyvähormonien määrää, mutta seuraavana päivänä ne romahtavat. Keho alkaa epätoivoisesti etsiä jotain, mikä nostaisi olon takaisin siedettäväksi. Kosketus, läheisyys, suudelma ja orgasmi vapauttavat mielihyvää tuottavia välittäjäaineita. Ei siis ihme, että aivot ehdottavat seksiä lähes yhtä sinnikkäästi kuin rasvaista ruokaa.
Onko kyse pelkästä biologiasta? Krapulassa saatamme olla tavallista rehellisempiä itsellemme haluista ja tarpeistamme. Darrassa ihmisen suojamuuri ohenee. Tällöin ei jaksa olla tehokas, fiksu eikä hallittu. Ei jaksa teeskennellä, että kaikki on hyvin. Arjen järkevyys, aikataulut ja itsehillintä ovat hetkeksi pois pelistä. Emme jaksa esittää pärjäävää, vahvaa tai riippumatonta. Tällöin kaivataan jotakin muuta. Toista ihmistä. Ihoa, ihoa vasten. Turvaa. Seuraa. Läheisyyttä. Inhimillisyyttä. Tunnetta siitä, ettei tarvitse selvitä yksin ja joskus se kaipaus pukeutuu seksin vaateisiin. Ja siinä kohtaa keho saattaa tulkita läheisyyden kaipuun seksuaaliseksi haluksi. Koska seksi on paljon muutakin kuin panemista. Se on kosketusta. Se on ihon lämpöä. Se on tunne siitä, että joku pitää sinua sylissä, vaikka näytät siltä kuin olisit nukkunut kuivausrummussa.
Voisiko olla, että seksi edustaa meille elinvoimaa? Kun olo on surkea, keho muistuttaa: Hei, sä oot edelleen elossa. Sinulla on edelleen haluja, tunteita ja kyky nauttia. Tämä on oikeastaan aika mukava ja lohdullinen huomio. Krapulan keskellä ihmisessä sykkii jotain, joka tavoittelee iloa ja yhteyttä.
Krapulassa harkintakyky ottaa pienen lomapäivän. Siksi exät muuttuvat hetkellisesti kiinnostaviksi. Salasuhteet alkavat näyttämään vähemmän huonoilta ideoilta. Ja se tyyppi, jonka profiilikuvaa et ole vilkaissut puoleen vuoteen, näyttää yhtäkkiä aivan käsittämättömän viehättävältä ja erittäin pantavalta. Mielikuvissa sitä lähettelee viestejä ja sydänemojeita ihmisille, joiden nimiä ei pitäisi nähdä puhelimessa eikä somessa. Ja sitten lähteekin se klassikkoviesti: "Mitä kuuluu?" ja kaikkihan me tämä tiedetään, ettei se tarkoita pelkkää kuulumisten kysymistä.
