Kenelle olen lojaali?

Viime päivinä olen miettinyt lojaalisuutta. Olen pohtinut, mitä lojaalisuus tarkoittaa ystävyyssuhteessa, romanttisissa suhteissa, parisuhteessa tai työelämässä; työkaveri, tiimi tai työnantaja. Lojaalisuus sanana kätkee sisälleen paljon tunnetta. Se on vahvasti arvolatautunut sana. Siinä on jotain vakaata ja turvallista. Ajattelen, että lojaali ihminen ei petä, ei jätä pulaan, ei puhu selän takana pahaa toisesta eikä vaihda puolta heti, kun elämä muuttuu vaikeaksi. Hän seisoo rinnalla silloinkin, kun olisi helpompi lähteä. Mutta tarkoittaako lojaalisuus tätä? Tai mitä tarkoittaa olla lojaali itselleen?

Syötin internettiin sanan lojaalisuus. Suomi sanakirja määrittelee lojaalisuuden uskollisuutena tai sitoutumisena johonkin henkilöön, ryhmään tai periaatteeseen. Lojaalisuus näkyy tukena, yhteistyönä ja lupauksien pitämisenä. Lojaalisuus on luottamusta sekä sitä, ettei toisen luottamusta käytetä omaksi hyödykseen.

Ymmärrämme lojaalisuuden vastavuoroisena asiana. Minä pidän sinun puoliasi ja sinä minun. Minä suojelen sinun luottamustasi ja sinä minun. Mutta mitäs jos näin ei tapahdu? Ei riitä, että sanoo olevansa lojaali, jos lojaalisuus näkyy vain silloin, kun se ei vaadi sinulta mitään. Todellinen lojaalisuus ottaa aikaa ja vaivaa, on välillä epämukavuutta, vaikeita keskusteluja, omien tekojen tarkastelemista, anteeksipyytämistä sekä muuttumista.

Ystävyyssuhteissa lojaalisuutta pidetään yhtenä tärkeimpänä asiana. Hyvä ystävä pitää sinun puoliasi, hän on sinun tukenasi myös vaikeina hetkinä, eikä hän jätä sinua yksin. Hän ei juoruile eikä levittele asioitasi muille, hän ei puhu sinusta pahaa, eikä hän katoa silloin, kun elämässäsi on vaikeaa. Ajattelen myös, että lojaali ystävä osaa nauttia ja riemuita onnistumisestasi ja saavutuksistasi. Hänen ei tarvitse mitätöidä eikä pienentää osaamistasi eikä taitavuuttasi.

Ystävyyssuhteissa lojaalisuutta mitataan esimerkiksi silloin, kun parisuhteet menevät rikki. Eron jälkeen ystävä voi joutua pohtimaa, voinko hän pitää yhteyttä ystävän entiseen kumppaniin tai kommentoida somessa tämän julkaisuja tai ylipäätänsä olla hänen somekaverinsa. Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, koska me ihmiset olemme ja tilanteet ovat erilaisia. Lojaalisuus ei välttämättä tarkoita ex-kumppanin poistamista kavereista tai sosiaalisesta mediasta. Mutta se tarkoittaa herkkyyttä ymmärtää, miltä omat teot näyttäytyvät ystävän silmin. Jos ystävä kokee jäävänsä yksin samalla, kun hänen läheisensä jatkavat huoletonta yhteydenpitoa ihmiseen, joka on satuttanut häntä, lojaalisuuden kokemus voi murtua, vaikka kukaan ei olisi tehnyt mitään väärää. Ehkä ystävyyden tärkein mittari ei ole se, kenet pidämme seuraajalistallamme. Vaan se, voiko ystävä luottaa siihen, että vaikean paikan tullen emme jätä häntä yksin.

Mietin myös, onko lojaali ystävä se, joka hyväksyy kaiken mitä teemme? Nyökkäilee vieressä, vaikka näkisi sinun satuttavan itseäsi tai muita, mutta hän ei puutu tilanteeseen. Vai onko todellista lojaalisuutta se, että uskaltaa sanoa vastaan, vaikka tietäisi sen mahdollisesti satuttavan? Missä menee lojaalisuuden ja miellyttämisen raja? Vai menevätkö nämä meiltä joskus sekaisin?

Parisuhteessa lojaalisuus on rehellisyyttä, kunnioitusta ja vastavuoroisuutta. Parisuhteissa lojaalisuus typistyy usein seksuaaliseen uskollisuuteen. Keskustelu pyörii helposti sen ympärillä, onko petetty vai ei. Tärkeä kysymys, mutta samalla kapea. Ihminen voi olla uskollinen seksuaalisesti ja silti toimia epälojaalisti. Hän voi vähätellä kumppaniaan, jättää tämän tunteet huomiotta, käyttää hiljaisuutta vallankäytön välineenä tai odottaa toiselta loputonta ymmärrystä antamatta itse juuri mitään takaisin. Lojaalisuus ei ole vain sitä, kenen vieressä nukkuu. Lojaalisuus näkyy siinä, miten kohtelee toista silloin, kun kukaan muu ei ole näkemässä.

Ihmissuhteet eivät aina ole niin yksinkertaisia, olisi vain kaksi ihmistä ja selkeät säännöt. Ihmiset elävät avoimissa suhteissa, monisuhteissa, salasuhteissa, ystävyyden ja rakkauden välimaastossa, suhteissa ilman määritelmiä ja suhteissa, joissa kaksi ihmistä saattaa ymmärtää koko suhteen täysin eri tavalla. Silloin lojaalisuudesta tulee kiinnostavampi kysymys. Kenelle ihminen on lojaali? Kumppanilleen? Rakastetulleen? Ystävälleen? Perheelleen? Itselleen? Entä mitä tapahtuu, jos lojaalisuus yhtä ihmistä kohtaan tarkoittaa epälojaalisuutta toista kohtaan? Tai itseään kohtaan?

Itseään kohtaan lojaalisuus on omien rajojen ja arvojen kunnioittamista. Tämä on usein se kaikkein vaikein juttu. Lojaalisuus itseä kohtaan. Olemme valmiita ymmärtämään, antamaan anteeksi, joustamaan ja kantamaan vastuuta muiden puolesta paljon pidempään kuin omasta hyvinvoinnistamme huolehtiminen sallisi. Lojaalisuus itseä kohtaan ei ole itsekkyyttä, vaan omien arvojen, rajojen ja ihmisarvon kunnioittamista. Se tarkoittaa rohkeutta sanoa ei silloin, kun kyllä kuluttaa, uskallusta lähteä ihmissuhteesta, joka rikkoo enemmän kuin rakentaa, sekä kykyä tunnistaa hetki, jolloin uskollisuus toisille on muuttunut uskottomuudeksi itselle. Jos lojaalisuus vaatii jatkuvasti luopumaan omasta hyvinvoinnista, omasta äänestä tai omasta arvokkuudesta, on syytä pysähtyä kysymään, kenelle osoitan lojaalisuutta.

Työelämässä lojaalisuus kuuluu ensisijaisesti perustehtävälle, yhteisille pelisäännöille ja oikeudenmukaisuudelle, ei henkilökohtaisille suhteille. Työelämässä lojaalisuutta pidetään usein tavoiteltavana ominaisuutena. Lojaali työntekijä sitoutuu, joustaa, kantaa vastuuta eikä jätä työpaikkaansa ensimmäisen vaikeuden kohdalla. Hän puolustaa organisaatiotaan, tekee työnsä hyvin ja ajattelee yhteistä etua. Mutta onko lojaali työntekijä se, joka ei kyseenalaista toimintatapoja tai nosta epäkohtia esille? Onko lojaalisuutta vaieta asioista, joiden tietää olevan väärin?  Minusta hiljaisuus ei ole lojaalisuutta. Se on mukautumista. Joskus kaikkein lojaalein teko organisaatiota kohtaan voi olla epäkohtien nostaminen esille. Joskus lojaali työntekijä ei ole se hiljainen ja mukautuva, vaan se ”hankala” ihminen, joka kysyy miksi. Miksi näin toimitaan? Onko tämä oikein? Kohdellaanko ihmisiä oikeudenmukaisesti? Vastaavatko tekomme niitä arvoja, joista puhumme?

Lojaalisuus omaa tiimiä kohtaan tarkoittaa luottamuksen rakentamista ja yhteisten pelisääntöjen kunnioittamista. Se näkyy siinä, että tiimin sisäiset asiat käsitellään ensisijaisesti siellä, missä ne kuuluvat käsitellä eikä keskeneräisiä keskusteluja tai erimielisyyksiä viedä epävirallisia reittejä eteenpäin esimerkiksi toiselle tiimille tai toisen tiimin esihenkilölle keskusteltavaksi. Lojaali tiimin jäsen tukee kollegoitaan kuin myös tiimin vetäjää, kantaa vastuunsa ja uskaltaa nostaa vaikeatkin asiat esiin avoimesti omassa tiimissä. Lojaalisuus ei tarkoita epäkohtien peittelyä, vaan sitä, että niitä käsitellään oikeassa paikassa, oikeiden ihmisten kanssa, työyhteisön ja oman tiimin luottamusta vaalien jättäen käytäväkeskustelut ja spekuloinnit toissijaisuuteen.

Ystävyyden ja työelämän rajat eivät aina ole selkeitä. Työpaikoilla syntyy ystävyyssuhteita, mikä on täysin luonnollista. Ongelma syntyy vasta silloin, kun ystävyys alkaa ohjata työssä tehtäviä ratkaisuja. Jos työpari tai kollega alkaa tehdä päätöksiä ensisijaisesti suojellakseen ystäväänsä eikä organisaation perustehtävää, oikeudenmukaisuutta tai yhteisiä pelisääntöjä, lojaalisuus on vaihtanut kohdetta. Silloin ei enää toimita työroolissa, vaan yksityiselämän suhteet alkavat vaikuttaa siihen, miten ihmisiä kohdellaan, mitä jätetään kertomatta tai kenet nostetaan näkyviin ja kenet sivuutetaan. Se voi näkyä pieninäkin tekoina ja valintoina, joita ulkopuolinen ei ehkä edes huomaa, mutta niiden vaikutus luottamukseen voi olla suuri. Työelämässä ystävyyttä ei tarvitse piilottaa, mutta sen ei pitäisi koskaan ohittaa tasapuolisuutta. Lojaalisuus kollegaa kohtaan ei saa tarkoittaa epälojaalisuutta muita työyhteisön jäseniä kohtaan.

Työelämässä lojaalisuus joutuu koetukselle myös silloin, kun yksityiselämän ihmissuhteet alkavat heijastua organisaatioiden väliseen yhteistyöhön. Yhden työntekijän henkilökohtainen ristiriita ei koskaan saisi määrittää sitä, miten kokonainen yhteistyökumppani, toinen organisaatio tai sen työntekijät kohdataan. Näin voi silti tapahtua. Kun henkilökohtaiset tunteet, ystävyyssuhteet tai menneisyyden konfliktit alkavat vaikuttaa siihen, kenelle annetaan näkyvyyttä, kenen työtä arvostetaan tai kenen panos jätetään sivuun, lojaalisuus ei enää kohdistu työn perustehtävään eikä oikeudenmukaisuuteen. Se kohdistuu yksittäiseen ihmiseen. Tällöin epäoikeudenmukaisuus ei osu vain siihen henkilöön, johon tunteet liittyvät, vaan myös täysin ulkopuolisiin ihmisiin ja organisaatioihin, joilla ei ole mitään tekemistä yksityiselämän tapahtumien kanssa. Lojaalisuuden pitäisi työelämässä rakentaa luottamusta organisaatioiden välille, ei siirtää henkilökohtaisia ristiriitoja työrooleihin. Työrooliin kuuluu velvollisuus erottaa henkilökohtaiset tunteet ammatillisesta päätöksenteosta. Jos näin ei tapahdu, lojaalisuus muuttuu helposti puolueellisuudeksi. Työelämässä lojaalisuutta ei pitäisi mitata sillä, kenet tunnet tai kenen puolella olet, vaan sillä, pystytkö kohtelemaan ihmisiä oikeudenmukaisesti myös silloin, kun henkilökohtaiset suhteesi vetävät toiseen suuntaan.

 💛 Lue myös:

• Kunnioittaminen rakentaa siltoja
• Onko minulla oikeus tunteisiin ihmissuhteissa

Kunnioittaminen rakentaa siltoja

Yhteiskunnassamme puhutaan paljon empatiasta, hyvinvoinnista ja vuorovaikutustaidoista. Kunnioittaminen on näiden kaikkien ydin. Ilman kunnioittamista emme voi rakentaa pysyvää luottamusta, aitoa kohtaamista tai turvallista ilmapiiriä.

Kunnioitus tuntuu olevan välillä hukassa. Kiire, somekulttuuri, polarisoituneet mielipiteet ja jatkuva tehokkuuden vaatimukset syövät tilaa sellaiselta vuorovaikutukselta, jossa toinen ihminen on aidosti keskiössä. Nyt on aika pysähtyä miettimään, mitä kunnioittaminen oikeastaan tarkoittaa ja miten sitä voisi vahvistaa?

Kunnioittaminen on sana, jota käytetään usein. Sen merkitys jää kuitenkin helposti pinnalliseksi tai pelkäksi juhlapuheeksi. Moni mieltää sen kohteliaisuudeksi, hyvien tapojen noudattamiseksi tai vastavuoroiseksi käytökseksi. Se on tätäkin. Mutta todellisuudessa kunnioittaminen on paljon enemmän. Se on tapa nähdä toinen ihminen arvokkaana, riippumatta olemmeko samaa mieltä hänen kanssaan, tunnemmeko toisemme hyvin, jaammeko samat arvot tai maailmankuvan. Kunnioitus on myönteinen tunne toista ihmistä tai asiaa kohtaan.

Kunnioittaminen ei tarkoita pelkästään sitä, että olemme hiljaa toisen puhuessa. Kunnioittaminen on halua ymmärtää toista ihmistä, asiaa tai tilannetta. Kuuntelemista niin, että toinen kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Nykymaailmassa kun mielipiteet ja reaktiot sinkoilevat nopeasti, on tämä yhä arvokkaampaa. Kun kuuntelemme aidosti, annamme tilaa tunteille, ajatuksille ja erilaisille näkökulmille. Kunnioitus näkyy myös siinä ettemme oleta, vaan kysymme. Emme hyökkää, vaan pysähdymme.

Usein ajattelemme, että kunnioitus syntyy vasta, kun olemme ansainneet sen. Tai toista voi kunnioittaa vain, jos hyväksyy hänen tapansa elää. Todellisuudessa kunnioitus on valinta, joka ei riipu samanmielisyydestä. Voimme olla eri mieltä, mutta silti arvostaa toisen kokemusta ja ajatuksia. Voimme kyseenalaistaa asioita, mutta olla silti lempeitä. Voimme pitää kiinni omista arvoistamme ilman, että tallomme toisen arvoja. Kunnioitus ei ole kompromissi identiteetistä. Se on yhteiselon perusta.

Kunnioittaminen ei ulotu vain muihin ihmisiin. Se ulottuu myös meihin itseemme. Itsensä kunnioittaminen näkyy esimerkiksi rajojen asettamisena, omien tarpeiden tunnistamisena, levon arvostamisena, omien arvojen mukaan elämisenä. Kun kuuntelemme ja kunnioittamme itseämme, pystymme olemaan läsnä ja rehellisiä myös muille.

Kunnioitus ei ole suuria julistuksia, vaan pieniä tekoja. Voimme osoittaa toisia kohtaan kunnioitusta katsekontaktilla kiireen keskellä ja pienellä hymyllä. Sanomalla toiselle: Kiitos. Voimme esittää kysymyksen: mitä sinulle kuuluu? Ja pysähtyä kuuntelemaan vastausta. Annamme tilaa toisen tunteelle tai tunteille, emmekä oleta aina sitä pahinta. Nämä ovat tekoja, joilla rakennamme yhteisöä, jossa kaikkien on helpompi hengittää.

Kunnioittaminen on enemmän kuin tapa, se on asenne. Kun valitsemme kohdata ihmiset lempeydellä ja arvokkuudella, rakennamme maailmaa, jossa jokainen voi tuntea olevansa arvokas. Kunnioitus ei maksa mitään, mutta sen vaikutus on  valtavan iso.

💛 Lue myös:

• Onko minulla oikeus tunteisiin ihmissuhteissa?
• Kenelle olen lojaali?

Onko minulla oikeus tunteisiin ihmissuhteissa?

 

Meillä jokaisella on kokemuksia ihmissuhteista. Ihmissuhteet perustuvat tunteisiin ja tarpeisiin, luottamukseen ja toisen arvostamiseen sekä yhteisiin kokemuksiin. Kokemukset voivat olla positiivisia luoden tukea, turvaa ja iloa tai sitten kuormittavia, jolloin ilmassa leijailee ristiriitoja, riitoja sekä etäisyyttä. Ihmissuhde on kahden tai useamman ihmisen välistä vuorovaikutusta. Tällaisia suhteita ovat esimerkiksi perhe - ja ystävyyssuhteet, työkaveruus, parisuhde tai seksisuhde. 

Oikeus tunteisiin on yksi terveen ja kunnioittavan ihmissuhteen peruspilari. Tarkoitan, että kaikilla osapuolilla on vapaus ja lupa kokea, tunnistaa ja ilmaista tunteitaan ilman, että niitä vähätellään, kielletään tai torjutaan. Liian usein opimme jo lapsuudessa peittämään tai välttelemään tunteitamme. Vanhan kansan sanonnat: miehet eivät itke, kestä kuin mies, älä ole noin herkkä, tai älä välitä, ovat hyvin vahingollisia ilmaisuja tukahduttaen tunteemme. Tällaiset viestit lapselle saattavat johtaa siihen, että aikuisena olemmekin peruskysymyksen äärellä, onko minulla lupa tuntea näin?

Tunteet itsessään eivät koskaan ole väärin. Ne kertovat meille tärkeää tietoa omista tarpeistamme, rajoistamme ja arvoistamme. Esimerkiksi mustasukkaisuus voi kertoa tarpeesta turvallisuuteen, viha rajojen ylittämisestä ja suru siitä, että jokin merkityksellinen on menetetty. Kun hyväksymme tunteemme, voimme oppia kuuntelemaan itseämme paremmin ja syvemmin. Tunne on aina totta hänelle, joka sitä kokee. Vaikka sen taustalla voi olla väärinymmärrys tai vanha haava, itse tunnetta ei voi kieltää tai mitätöidä.

Kun opimme tunnistamaan ja sanoittamaan tunteitamme, pystymme myös paremmin näkemään toisen näkökulman. Tunneäly ei ole pelkkä taito, vaan suhteen liima: se vahvistaa luottamusta, vähentää väärinymmärryksiä ja lisää läheisyyttä. Tästä syystä tunnetaitoja pitää opettaa lapsille ja nuorille. Tunnetaitojen oppiminen on koko elämän mittainen matka, koska tässä emme ole koskaan valmiita. 

Terveessä suhteessa kaikki osapuolet saavat tilaa tunteilleen. Tämä ei tarkoita jatkuvaa täydellistä ymmärrystä, vaan ennen kaikkea halua kuunnella sekä keskustella. Pieni ele voi olla toiselle hyvin merkityksellinen luoden suhteeseen turvaa ja luottamusta. Keskustelussa pieni ele voi olla, auta minua ymmärtämään sinun ajatustasi tai ymmärrän, että sinusta tuntuu tuolta. Tunteiden validointi ei tarkoita samaa mieltä olemista, vaan toisen kokemuksen arvostamista.

Oikeus tunteisiin ihmissuhteissa tarkoittaa oikeutta olla kokonainen ihminen kaikkine puolineen. Saanko olla tässä suhteessa kokonainen, on kysymys, joka voi olla tarkistus suhteen laadusta. Jos tunnet jatkuvasti, että sinun täytyy piilottaa osia itsestäsi tullaksesi hyväksytyksi, suhde voi olla epätasapainossa. Turvallisessa suhteessa ei tarvitse olla vain iloinen, reipas ja helppo, vaan saa olla myös haavoittuva, vihainen ja keskeneräinen. Tunteet eivät ole uhka ihmissuhteelle tai -suhteille, niiden tukahduttaminen on.

💛 Lue myös:

• Kunnioittaminen rakentaa siltoja
• Kenelle olen lojaali?